...tai meidän tapauksessa kyse on reppuilusta :) 

Täällä meillä lainaamoasioissa vierailleet ovat nähneet että asumme omakotitalossa metsän keskellä. Kotiamme ja pihaamme vahtii kaksi palveluskoirarotuista koiraa, joiden kanssa ulkoilu (ja harrastaminen) kuuluu joka päiväiseen ohjelmaan. Luonnossa liikkumisesta pitää myös meidän poika. Vaikka poika kävelee (ja juoksee) paljon ja jaksaa touhuta metsässä pitkäänkin, on koirien kanssa tehtävät lenkit yleensä sen verran pitkiä, että poitsun omien jalkojen lisäksi tarvitaan lenkille mukaan joku matkantekoa helpottava väline. Meidän valintamme on kantoreppu. 

Eräänä kauniina syksyisenä päivänä päätin suunnata pojan ja koirien kanssa vähän matkan päässä sijaitsevalle pikku lammelle, missä poika tykkää heitellä kiviä veteen ja koirat kirmaavat muuten vaan vedessä. Matkasimme jalan ensin metsään ja hakkuuaukean läpi hiljaiselle metsätielle. Koirien ja lapsen lisäksi mukaamme lähti meidän toinen kissamme, joten meitä oli aikamoinen karavaani :) Pojalla oli hoppu lammelle, ja matka taittui puoli juoksua. Matkalla poitsu keräsi molempiin käsiin isohkot kivet, jotka hän sitten ensi töikseen heitti lammikkoon sinne saavuttuamme. hLammella vahdin pojan ja koirien touhuja maassa istuen, kantoreppu takamuksen alla estämässä pyllyn paleltumista :) Kissamme ei osallistunut koirien vesileikkeihin vaan pysytteli omassa seurassaan touhujamme tarkkaillen. Aikamme lammella touhuttuamme jatkoimme lenkkiä. Poika pyysi päästä reppukyytiin, ja heivautin hänet selkääni. Kiersimme reiluhkon lisälenkin ennen kun aloitimme kotimatkan, koirilla oli nimittäin vielä rutkasti juoksuvirtaa. Kissa tallusteli metsässä perässämme ja maukui äänekkäitä vastalauseita jos etenimme hänen makuunsa liian reippaasti. Poika jutteli omiaan reppuselässä matkustaessaan, ihmettelimme mm. sieniä, isoja kivenlohkareita ja koirien touhuja. Jossain vaiheessa kävelyä juttelu taukosi, ja hetken päästä tunsin kuinka pojan pää painui selkääni vasten. Keinuva kyyti oli tuonut unen tullessaan :) Poika ehti ladata akkujaan reilun vartin verranm ja kotipihaan päästyään hän olikin taas virtaa täynnä ja kirmasi isänsä perään ruohonleikkuu-apulaiseksi :)

Meillä kantoreppu on ollut mahtava arjen apulainen monessa menossa!